Protetiikalla tarkoitetaan puuttuvien hampaiden ja/tai pehmytkudosten korvaamista keinotekoisin menetelmin. Protetiikkaan sisältyy myös vaurioituneiden hampaiden korjaaminen niin, että hampaan näkyvä osa uusitaan joko laminaatilla tai hammaskruunulla.
Hampaita voidaan menettää useista eri syistä kuten hampaiden reikiintymisen, kiinnityskudostuhon tai tapaturman seurauksena. Myöskään synnynnäiset hammaspuutokset eivät ole kovin harvinaisia.
Kun omia hampaita on vielä jäljellä, yhden tai useamman puuttuvan hampaan tilalle voidaan rakentaa kiinteitä proteettisia ratkaisuja. Tällaisia vaihtoehtoja ovat hammaskruunut, -sillat tai implantit, ja ne vastaavat toiminnallisesti ja ulkonäöllisesti omia hampaita. Toisin kuin edellä mainitut, hammasproteesi on irrotettava proteettinen ratkaisu.
Hammaskruunulla korjataan yksittäisiä vaurioituneita hampaita. Kruunu on hyvä vaihtoehto silloin, jos hampaassa on laaja karies ja se on monesti paikattu tai jos hampaassa on purennasta johtuvia ongelmia. Kruunuttamalla voidaan muuttaa myös hampaan väriä ja asentoa. Kruunutus vahvistaa hammasta ja kohentaa sen ulkonäköä.
Kruunutettava hammas hiotaan pieneksi tukipilariksi, jonka varaan kruunu rakennetaan. Hammaslääkärien ottamien jäljennösten perusteella hammasteknikko valmistaa yksilöllisen kruunun, joka sementoidaan hammaspilariin kiinni.
Kruunu voidaan valmistaa esimerkiksi kullasta, erilaisista metalliseoksista tai keramiasta. Metallikeraamiset kruunut valmistetaan usein proteesien tukihampaiksi. Mikäli hammas puuttuu kokonaan ja se korvataan implantilla, kiinnitetään kruunu implantin varaan. Kokokeraamisten kruunujen suosio on kasvanut materiaalin kestävyyden ja ylivoimaisten esteettisten ominaisuuksien vuoksi.
Hammassilta kiinnitetään puuttuvan hampaan viereisiin hampaisiin, jotka kruunutetaan. Myös useamman hampaan puutoksesta muodostunut aukko voidaan korvata sillan välihampailla. Kuten kruunu, myös silta voidaan valmistaa useista eri materiaaleista.
Laminaatit ovat posliinikuoria, jotka sementoidaan pysyvästi hampaiden ulkopinnalle. Kiinnitystä varten hampaan pintaa hiotaan laminaatin paksuuden verran. Laminaateilla voidaan korjata hampaiden värin ja muodon lisäksi pieniä asentovirheitä.
Yksittäisillä hammasimplanteilla korvataan tyypillisesti tapaturmassa menetetty tai poistettu hammas. Materiaalina käytetään joko kultarunkoista posliinia tai zirkoniumposliinia. Lue lisää hammasimplantin asettamisesta.
Implanttisillat valmistetaan korvaamaan aikaisempaa irtoproteesia tai lisäämään hampaiston purentapinta-alaa. Implanttisiltojen materiaalina käytetään joko kulta- tai titaanirunkoista posliinia tai zirkoniumposliinia.
Koko leuan implanttisilloilla voidaan korvata kokoproteesit. Kiinteän implanttisillan valmistus edellyttää laajaa suunnittelua. Tätä varten potilaan leuoista otetaan röntgenleikekuvat. Yleensä hoito vaatii luusiirteen.
Hoitomuoto sopii potilaille, joilla alaleuan luuharjanne on pienentynyt ja proteesin pysyvyys tästä syystä heikentynyt. Proteesi kiinnitetään mini-implanttien avulla alaleukaan, jolloin proteesi pysyy hyvin eikä lonksu. Kiinnitys mini-implanteilla kohottaa kokoproteesin käyttäjän elämänlaatua merkittävästi.
Kokoproteesi on suusta irrotettava malli, joka korvaa kaikki omat hampaat. Kokoproteesi on mahdollista myös kiinnittää suuhun muutaman implantin avulla. Proteesin voi tällöin kuitenkin itse irrottaa puhdistuksen ajaksi. Kokoproteesit on syytä uusia 8-10 vuoden välein.
Osaproteeseja käytetään puuttuvien hampaiden korvaamiseen silloin, kun suussa on myös omia hampaita. Osaproteesi voi olla esimerkiksi akryylimuovista tai metallista valmistettu levy, johon keinotekoiset hampaat kiinnitetään. Kun osaproteesi asetetaan suuhun paikoilleen, peittyvät puuttuvien hampaiden aukot proteesin hampailla.